tiistai 26. syyskuuta 2017

Ryytimaalla



Tokaluokkalaiset aloittivat toukokuun viileydessä innokkaasti toukotyöt Jalkarannassa Sarvikadun vuokrapalstalla. Aarin palstaa muokattiin perunalle, viljoille, sipulille, punajuurelle, porkkanalle, herneille ja kesäkukille sopivaksi. Reunimmaiset käytävät valmistettiin kotilokarkoittimiksi, kantamalla niihin hiekkaa. Myöhemmin nähdään, kuinka moni kotilo ryhtyy aavikon ylitykseen...



Perunat oli luokassa idätetty, luupeilla tarkasti tutkittu ja vihkoihinkin piiretty. Nyt jokainen sai vuorollaan laittaa muutaman perunan multaan kasvamaan. Melkoista kummastusta osalle oppilaista aiheutti ajatus "Miten perunasta VOI tulla lisää perunoita?"


Esikasvatetut herneet ja kesäkukat istutettiin tarkasti riveihin.

Porkkanat, punajuuret ja sipulit peiteltiin hellästi.



Vesipiste on onneksi aivan palstamme vieressä. Innokkaita kastelijoita riitti. Vettä saivat niin kasvit kuin kumisaappaatkin. Kesä kuivaa, minkä kakkosluokkalainen kastelee...


Peltotöiden tärkeitä vaiheita olivat tietysti myös eväshetket, katuliiduilla piirtäminen ja banaanihippa...


Kesällä kaikilla luokan perheillä oli 2 - 3 päivän mittainen palstanhoitovuoro. Alkukesästä kastelua, kastelua ja katselua. Myöhemmin kitkemistä, kitkemistä ja harvennusta.                                                                    Loppukesästä saivat palstanhoitajat jo herneitä syödäkseen ja niitä riitti myös koulun alettua vielä luokkaan maisteltaviksi.                                                                 Rukiin-, kauran-, vehnän- ja ohranjyvät maistuivat keväällä linnuille kaksinkertaisen harson alta! Joten luokan viljasato jäi hyvin vaatimattomaksi. Muutaman tähkäpään saimme maljakkoon ihailtavaksi ja tutkittavaksi.




                                
                          Sipulit nostettiin aurinkoisena syyskuun päivänä ja vietiin luokkaan kuivumaan.  
                                   Sipulipussien valmistuttua käsitöissä, sipulit  sai viedä niissä kotiin.







Märästä sekä todella savisesta maasta perunoiden ja porkkanoiden nosto vaati tarkkaa silmää, näppäriä sormia ja vähän voimaakin. Oppilaat tutkivat kauhistellen löllöjä siemenperunoita, joka olivat katsojan silmälle ällöjä tai söpöjä. Kastematoja kiemurteli paljon, niin pikkuruisia kuin todella muhkeita. Pienimpiä pitivät lähes kaikki kämmenellään, mutta suuria vain rohkeimmat.

Koulumme keittäjät kehuivat ja keittivät kauniit perunamme sekä porkkanamme seu- raavana päivänä hauskojen kalapihvien seuraksi. Ja ne maistuivat niiiiiiiiin hyvälle.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti